Kävin tuossa aamupäivällä hakemassa taas uuden ab-kuurin. Ilmeisesti virtsatietulehdus onnistui uusimaan itsensä. Mikäs sen mukavampaa. Muutaman päivän jo ollu sellanen höpö olo ja tuntunu ettei oikeen oo ihan parhaassa mahdollisessa vedossa. Tänä aamuna tuntukin sit heti siltä ettei tolpillaan pysy kun yritin Allulle vaihtaa vaippaa. Mahaan sattu ihan pirusti ja muutenkin oireet just samanlaiset kun kuukausi takaperin. Ei muuta ku arvauskeskukseen ja tk-avustajalle selittään oireita. Mitään kokeita ei kyllä otettu ja lääkäriäkään en nähny ku vilaukselta kun se pukkas mulle ovenraosta reseptin ja kiitos ja hei. Sen verran sain jalkaa ovenrakoon et ehdin kysyä voidaanko mennä lauantaina vauvauintiin ja lääkäri sanoi et kyllä voidaan. Täytyy nyt kumminki vielä miettiä...

Jotenkin tää syksy vetää mun mielen niin matalaksi että ei mitään järkeä. Ärsyttää kun "koko ajan" sataa (nytkään ei sada...) ja on pimeetä ja mälsää. Sit se taas helpottaa kun saadaan lumi maahan mutta sitäki joudutaan todennäköisesti oottamaan taas tuonne tammikuulle asti että hiphei. Täytyy yrittää keksiä jotain pientä piristystä arkeen ja syödä herkkuja et jaksaa tän pimeän ajan yli. Sinnillä vaan.

Ehdin jo iloita kun Allun nukkumishommat meni tässä jo hetken vähän paremmin ja viime viikolla Jussin ollessa yövuorossa sain pojan nukkumaan parissa minuutissa ilman mitään kätinöitä. Siinä vaiheessa oli kyllä niin voittajafiilis :D Nyt otettiinki sitten vähän takapakkia kun viimeiset pari iltaa on menny taas poitsun kirkuessa täyttä kurkkua =/ Hampaitako pukkaa vai mitähän lie. Toissayönä heräsi myös huutamaan syönnin päälle ja huusikin sitten tunnin yhtä soittoa kunnes lopulta sammui tissi suussa :DD Päivätkin on menny nyt aika lailla kitistessä. Kitinöistä huolimatta Allu on onneksi ottanut ulkona vaunuissa joka päivä useamman tunnin päikkärit. Saa äitikin vähän hengähtää välillä. Kyllä tuo lapsen viihdyttäminen ihan työstä käy, varsinkin jos viihdytettävä on kovin helposti kyllästyvää sorttia ;) Laulaminen tuntuu olevan kovasti Allun mieleen ja vaikka lauluääntä ei ole tälle äidille kovin suotukaan niin lapsi viihtyy silti :D Ihme homma. Ainoa mikä tästä laulamisesta kärsii on varmaankin se Jussin pojalle haaveilema absoluuttinen sävelkorva...

Kävästiin tässä männä viikonloppuna pikareissu Kemijärvelläkin kattomassa Whiten 10v-keikkaa. Tämä visiitti kuuluu kyllä ehdottomasti tuli perseen alla tehtyjen reissujen kategoriaan. Lähdettiin nimittäin Oulusta ajeleen lauantaina klo 13 ja oltiin perillä Kempassa 19.30. Takas lähettiin sunnuntaina klo16 ja oltiin Oulussa n.20.30. Allu nukkui ehkä ¾ reissusta :DD Seuraavan kerran vois ottaa homman ihan ajan kanssa vaan siinäpä se vitsi piileekin kun tuota aikaa ei ihan hirmusti koskaan ole. Jussin vapaat on kovin lyhyitä ja juurikin siksi vapaapäivät on kiva viettää ihan kotosalla eikä sauhuta pitkin maailmaa. Koirat oli Tuula-äidin hellässä hoivassa pe-su ja valehtelisin jos väittäisin etteikö hommat ois sujunu aika lailla jouhevammin ilman jaloissa pörrääviä turreja, mutta siitä huolimatta oli ihana saada koirut kotiin :) Niillä olikin ollu ihan aktiiviloma kun koirapuistossakin oli ihan erikseen keksitty koirille ohjelmaa normijuoksemisen lisäksi :D

Mua on viime aikoina ärsyttänu ihan sairaasti se, että ihmiset ei osaa/uskalla/pysty/kykene sanomaan asioita suoraan. Ite oon vähän liiankin suorapuheinen, mutta oon sitä mieltä että oman (eriävän) mielipiteensä saa aina esittää. Itse asiassa mulle on opetettu näin kotona pienestä pitäen et laittaisko tämän mun suorapuheisuuden sitten osittain äitin syyksi... ;) Tilanteesta tietysti riippuu kuinka kärkkäästi niitä omia mielipiteitä voi/kannattaa tuoda esille ja osaan kyllä käyttäytyä ja olla hiljaa tietyissä tilanteissa vaikka kaikki ei sitä ehkä uskoiskaan :D Mutta varsinkaan seurassa, jossa kaikki tuntee toisensa, en yksinkertaisesti ymmärrä sellasta hissuttelua, nöyristelyä, hymistelyä ja omien puheiden ja mielipiteiden pyörtämistä vain siksi että kaikilla ois kivaa. Mut itsehän olenkin siis aika täydellinen ;)