Elämä Lunan kanssa on kyllä yhdellä sanalla sanottuna mielenkiintoista. Eilen iltapäivällä lähettiin äitin luo syömään. Loppupeleissä homma meni silleen, et Mikko ei saapunut paikalle ollenkaan ja Jussi lähti työkavereittensa kans Amarilloon syömään. Äitin kans oli eka tarkotus lähtee johonki kartsalle myös mut  ilta kuluikin siinä kun käytiin lenkillä koissujen kans ja katottiin läpi Nightwishin End Of An Era -dvd. Mä yritin epätoivoisesti saada Jussia kiinni ja kun se ei vastannu puhelimeen lähin (ehkä hiukkasen vittuuntuneena...) ajeleen koirien kans kotiin. Jussi kotiutui sit joskus kahen maissa kun olin just saanu elikot yöpuulle ja virittäny "Luna-aidat" makkarin ovelle. Tietenkään Jussilla ei ollu kotiavaimia mukana ja niinpä se soitteli tullessaan ovisummeria ja tämä sai sisällä aikaan pienoisen kaaoksen. Koirat tietty säikähti, Fido juoksi päin aitoja, Luna säikähti aitojen kaatumisesta seurannutta rämähdystä ja hyppäs mun seuraksi sänkyyn ja mä yritin juosta aukaseen ovea mut onnistuin sotkeutuun makkarin oven poikki viritettyyn seinälapun johtoon... Huhhelihui.

Jussikin pääsi sit lopulta sisälle ja alettiin ihmetteleen makkarin vallannutta outoa hajua. Aattelin et pääsiköhän Lunalta pissa johonki kun se niin säikähti ja tutkin ja tutkin lattioita ja sänkyä. Lopulta löyty sängystä pienen pieni läntti jotain ihme eritettä joka haisi ihan karseelle ja oli mitä ilmeisimmin peräisin pikku-Lunasta. Sitte alettiin vielä lakananvaihtohommiin ennenku päästiin takas nukkuun. Vieläkään ei tiietä mitä koiraeritettä meän sängyssä oli et jos jollakulla on asiasta visio niin kertokaahan mullekin... :D

Aivan niinku nuo yölliset tapahtumat ei ois riittäny niin tänään aamulenkillä tapahtu taas ihan kummia. Käveltiin koirien kans pururadalla ja Luna yhtäkkiä pinkas johonki puskaan. Sinne se jäi jähimään vaikka mä kuinka sitä huutelin. Hokasin sitten mennä piiloon yhen puskan taakse ja jatkoin Lunan huutelua sieltä. Fido lönkytteli paikalle mut Lunapa pinkoikin ohi. Ehin nähdä et sillä oli suussa jotain ja se juoksi tervehtimään meän takaa tullutta lenkkeilijää (mitähän seki aatteli meikästä kun olin vielä siinä vaiheessa siellä puskassa... :D) Lenkkeilijä sit huutaa mulle et "tällä koiralla on kuollut lintu suussa!" Oh great. Enhän mä sitä lintua kokonaisena saanu Lunan suusta pois, et vissiin se jonku jalan kerkes siitä popsia... Yäk.

Nyt ollaan turvallisesti sisällä ja pitäis varmaan alkaa siivoileen tätä sotkua mikä täällä Lunan aarteenetsinnän (napuja pahvipakkauksessa) jäljiltä vallitsee. Kolmeksi ollaan menossa koirakamujen kans puistoileen. Toivottavasti loput linnut on mun mielenterveyden säilymiseksi älynneet kuolla johonki muualle ku koirapuistoon!! Se kuolleen linnun repiminen koiran suusta kun ei oo mitenkään mieltä ylentävää... Trust me.