Huomio, huomio! Olisin valmis ostamaan vähän omaa aikaa. Edes sen verran että saan käydä suihkussa rauhassa tai vaikka syödä rauhassa. Telkkariakin ois ihan kiva kattoa hetki rauhassa, ilman että tarvii samalla pärrätä ja pörrätä ;) Oman ajan myyntihintaneuvottelut voi jättää kommentteihin! :D

Tuli tuossa vissiin jo selväksi, että kaipaan välillä kipeästi omaa aikaa. Onneksi Jussi osallistuu Allun hoitoon aktiivisesti ja mulle tarjoutuu ja jopa tarjotaan mahdollisuutta lähteä millon mihinkin ittekseni. Usein se oman ajan kaipuu vaan iskee juuri sillon, kun sitä ei oo mahdollista järjestää sillä punaisella minuutilla. Ai että ärsyttää jättää kesken vaikkapa jonkun hyvän jutun lukeminen lehdestä, kun velvollisuus (Allun alati kimenevä ja koveneva huuto ;) kutsuu. Siinä vaiheessa saattaa päästä huokaisu jos toinenkin. Tämä on varmaan tuttua juttua kaikille äideille :)

Koska Allu nykyään nukkuu aina päikkärit ulkona, tietää päikkäriajan olevan varmasti aikaa, jolloin sisällä saa rauhassa kilistellä, kolistella, kuunnella musiikkia ja relata. Tekemiset nimenomaan tuossa järjestyksessä. Liian usein on ihan liikaa kotihommia tekemättä ja koiratkin pitää jonkun viedä ulos. Ja vaikka niitä kotihommia ei kovin oliskaan niin on kiva silti puuhastella jotain pientä, vaikka vaan siksi et voi sanoa tehneensä sinä päivänä jotain. Ihan hassua, mut niin se vaan on. Ehkäpä se relaaminen sit mun tapauksessa tarkoittaakin just tuota pientä puuhastelua eikä sohvalla löhöämistä. Viimeksi mainittu on kyllä sekin ihan mukavaa puuhaa, jos sitä vaan malttais ensin köllähtää siihen sohvalle kunnolla ;)

Tänään on joka tapauksessa luvassa omaa aikaa äitille, sillä äiti lähtee ratsastamaan. Jiihaa! :)