On se ihme juttu kuinka nää viikot vaan vierii eteenpäin vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtuiskaan.

Viime viikonloppu oli huippiskiva, kun Anne-täti porhalsi tänne Kemistä mukanaan serkut, AP ja Ansku. Kierreltiin kaupoissa kuka minkäkin asian perässä ja käytiin Rossossa syömässä. Ansku jäi vielä meille yöksi. Vauva sai Anskulta tosi hienon Haglöfsin Baby Zleep –makuupussin, joka kyllä otetaan käyttöön heti kun tulee sopivat kelit (voidaan kylläkin joutua jonkun aikaa oottamaan ;) Mut ei oo kyllä kaikilla yhtä hienoa makuupussia, Jussikin oli ihan kateudesta vihreenä :DD Kovasti me toivotaan et saatais Ansku omittua kokonaan tänne Ouluun syksyllä opiskelujen merkeissä ja ihan lupaavalta näyttää, kun Ansku pääsi kasvatusalojen VAKAVA-kokeesta jatkoon, hiphei!! Seuraavaksi on vuorossa haastattelut kesäkuun alussa ja sit viisaat sedät ja tädit ynnäilee pisteitä yhteen ja me jännätään ja toivotaan et Ansku saa opiskelupaikan täältä :) Pakkohan sen on päästä kun se on ihan paras kaikista, nih!

Jussi on tehnyt tämän viikon iltavuoroa ja välillä on tuntunu et tylsistyn kuoliaaksi kun ei pääse kotoa mihinkään (autokin on siis ollut iltavuorossa). Onneks on nuo koirimukset kaverina, mamman pikku mussukat. Erityisesti Luna tahtoo aina olla kaverina joka asiassa. Yhdessä pestään pyykkiä, tiskataan, imuroidaan ja luututaan eli toimitetaan näitä kotihengettären töitä sillä aikaa kun Isi on "oikeissa töissä" ;) Lenkit on meidän osalta hieman lyhentyneet ja välillä on kyllä hieman huono omatunto asiasta... Sillon pitää muistutella itteä, että raskausviikkoja kun alkaa olemaan jo ihan kiitettävästi (tänä päivänä 37+5 :) niin ei sitä ehkä tarvikaan jaksaa samalla lailla eikä käydä mitään maraton-lenkkejä. Koissut onki saanu sit lyhyempien lenkkien jälkeen spurttailla tuossa omassa pihassa ja kovin vaikuttais, että kiitollisia ovat siitäkin ja pihalla on mukava olla. Luna suhahtelee pensaiden alta niin että oksat katkeilee ja Fido kaivaa kuoppia heti kun silmä välttää :D Koirien pesua olin tässä vähän suunnitellut, mutta päätin suosiolla siirtää sen hamaan tulevaisuuteen, "mahattomaan aikaan", jolloin kyykkiminen mitä suurimmalla todennäköisyydellä onnistuu vähän paremmin kuin nyt. Rokotuksillakin pitäis koiria käyttää, sen vois antaa vaikka Jussille ens kuun tehtäväksi...

Koska Luna aina välillä pääsee Äitin kanssa nuihin näyttelyjuttuihin, niin Fido pääsikin tällä viikolla Isin (ja Krissen ja Pexi-irlanninsetterin) kanssa puistoilemaan. Puistossa oli kuulemma poitsujen sinne pyyhältäessä ollut bichoninsa kanssa hassu mies, joka isot pojat nähdessään oli alkanu huutamaan että "päästitte sitten ne koirat irti?!" Hmm, eikös se vähän ole tarkoitus nuissa koirapuistoissa?? :DD Mies oli kuitenkin leppynyt kun oli havainnut isot pojat kilteiksi kavereiksi, joilla ei ollut aikomustakaan syödä pientä piisonikoiraa ;) Jussi kävi samalla reissulla hakemassa koirille 15kg ruokasäkin ja varmisti vielä kotoa lähtiessä et olihan ruoka Purina Pro Plan Adult Lamb&Rice. Juu-u, sitähän se. Illalla säkki sit aukaistiin ja Jussin ekat kommentit oli "onko nää nappulat aina ollu näin isoja?!" Siinä vaiheessa vilasin sit pussin alareunaa ja ruoka todellakin oli Pro Plan Adult Lamb&Rice... lisämausteena vain sanat active ja +25kg :D Eihän tuossa nyt mitään suurta katastrofia tapahtunut, kyllä se ruoka syötyä tulee. Meän Fido tarviiki vähän activeboostia ;) Pitää vaan tutkailla vielä sitä ruokapussin kylkeä, että kuinka energiaruokaa tuo ruoka nyt sitten onkaan (vai onko ollenkaan). En ainakaan halua että Fido alkaa tuon ruuan takia lihomaan...

Paitsi tekemällä ahkerasti kotihengettären töitä, olen yrittänyt vauhdittaa tätä –välillä-ah-niin-pitkäpiimäistä- viikkoa mm. leikkimällä leipuri anti-Hiivaa. Päätin siis toisinsanoen tiistaina tehdä mokkapaloja ja feta-oliivi –piirakkaa. Mokkapalapohja onnistui yli odotusten mutta mokkapalojen kuorrutteesta tuli niin juoksevaa, että se juoksi pois pohjan päältä kohti pellin laitoja. Lopulta sitä löytyi mm. leivinpaperin ja pohjan välistä sekä leivinpaperin ja pellin välistä :DD Tässä vaiheessa täytyy kylläkin mainita, että hienosta "kuorrutuksesta" huolimatta mokkapaloja on pellillisestä jäljellä enää 3 palaa. Aina ne silti jollekin (mulle...) maistuu ;) Feta-oliivi –piirakasta tuli toooosi hyvää, mutta jostakin syystä tässä oli taas sit ongelmia sen pohjan kanssa eli se oli jotenkin kuivaa ja palaset aivan liian vaikeasti irrotettavissa piirakkavuoasta. Hohhoijaa. Keittiö ei tykkää musta enkä minä siitä. Fair play.

Torstaina käväsin neuvolassa, jossa todettiin vauvan asettuvan pikkuhiljaa lähtökuoppiin synnytystä varten. Minä valitin kaikki kivut ja säryt niinku asiaan kuuluu ;) mutta terveydenhoitajan mielestä kaikki kivut on nyt vaan hyväksi, koska nehän meinaa vaan sitä että vauva todellakin on tulossa ulos jossain vaiheessa. Tämän mamman pitäiski nyt kunnostautua sen verran, että pesis valmiiksi pienimmät vauvanvaatteet ja pakkais sairaalakassin valmiiksi. Kuka sitä tietää millon se lähtö tulee?! Nauraakohan ne mulle siellä laitoksella, jos mulla on luettavana Vauva-lehtien sijasta Koiramme-lehtiä....? :DD