Onhan tässä taas tapahtunut kaikenlaista ja oikeestaan ei yhtään mitään. Allun kans ollaan alotettu vauvauinti ja pääsin myös pitkästä aikaa käymään koiranäyttelyssä, jiihaa! Siitäpä siis tuo otsikko. Vielä ei pääse jatkaan et "jotain lainattua ja jotain sinistä" kun ei oo häitä näköpiirissä ;) Tuostapa tulikin mieleen, kuinka itellä meinaa välillä hirttää kiinni, kun se tuntuu joillekin olevan suurikin ongelma ettei me olla Jussin kans naimisissa eikä _edes kihloissa_ vaikka meillä on lapsi. Siis voiko nyt enää suurempaa rikosta ihminen kuvitella?! En nyt näin äkkiseltään keksi mikä tässä meidän elossa olisi hienompaa tai parempaa jos oltais naimisissa. Kaverin sanoja lainatakseni (ja itse yhdyn tähän täysin): kyllä mulle henkinen sitoutuminen on kuitenkin tässä olennaisempaa kuin se papin aamen. Sitä en kiellä ettenkö haluais joskus naimisiin. Toki haluan saada sen päiväni prinsessana, mutta sitäkin oon jo miettiny et mun häihin ei kyllä kutsuta kaiken maailman kumminkaimansiskonveljenmiehensukulaisia, joiden kanssa en oo missään tekemisissä. Mä haluan saada pidettyä hyvällä porukalla kivat kemut, joissa kaikki viihtyy. Tunnelma on tärkein :)

Tuossa alussa tulikin jo mainittua et ollaan alotettu Allun kans vauvauinti. Eka kerta oli 6.10. ja Ansku-tättärä lähti meidän mukaan, kun Jussi ei töitten takia päässy. Eka kerralla ei ehditty olla altaassa ku 10 minsaa kun Allu jo väsähti ja piti lähtee pois. Pukuhuoneessa olikin sit väsyneellä miehellä sellanen konsertti päällä et huhhelihui x) Viime lauantaina oltiin siis toka kertaa uimassa ja nyt isikin pääsi jo mukaan. Selällään uiminen ei edelleenkään ollut kovin Allun mieleen (eipä tuo oo koskaan muutenkaan tykänny olla selällään) mutta muuten pikkumies kyllä tykkää polskutella :) Nyt toka kerralla oltiin jo 20 minuuttia altaassa. Pukuhuoneessa joku sanoi, että seuraavalla kerralla saatettais päästä jo sukeltaan, juiks! Tuo Edenin vauvauintisysteemi on kyllä tosi hyvä, kun ohjaajat on paikalla 8-10 ja sinne saa sillä välillä mennä millon haluaa, saa olla niin kauan ku haluaa ja ohjaajat opastaa. Ei oo mitään "sun ryhmä on altaassa nyt 8-8.20" vaan vedessä saa tosiaan olla niin kauan ku vauva viihtyy. Tuossa systeemissä myös poistuu paineet siitä että ois myöhässä ja koska ajoissa oleminen tuottaa meille usein turhan paljon vaikeuksia (Allu ei oo mikään juna, äitistä ja isistä puhumattakaan ;) niin tuo Edenin systeemi sopii meille ku nyrkki silmään. Eipähän olla koskaan myöhässä :D

Neuvolassakin käytiin Allun kanssa viime torstaina. Miehen mitat tuolloin 6710g ja 64.5cm. Poitsu kyllä kasvaa ihan silmissä! :) Tällä kertaa käytiinkin sitte ihan neuvolalääkärillä, joka oli öö... hieman outo. Jussin kans puhuttiin, että lääkäri tais olla aika nuori ja suht vasta valmistunut. Sen ainakin huomasi, ettei ollu vauvoja paljon käsitellyt. Puhuessaan töksäytteli jotenkin ihan kummallisesti eikä osannut mun mielestä huomioida asiakasta ollenkaan. Tutkittuaan Allun totes et "ei tässä mitään valittamista oo"... xDD Tulipahan käytyä ja lääkäri oli kuitenkin neuvolakorttiin kehunut Allua iloiseksi pojaksi. Se olikin kyllä melkoinen ihme miten Allu oli siellä neuvolassa niin hyvällä tuulella. Neuvola oli nimittäin klo 7.45 ja oltiin saatu Allu nukkumaan oikeestaan vasta aamulla kuuden maissa. Tais olla vähän masua kipeyttävä vaikutus mun kolmannella ab-kuurilla =/ Silti poika vaan hymyili ja käkätteli koko neuvolareissun, mystistä! =S

Yöt on tosiaan nyt meillä menny melkoiseksi hulinaksi. Allu ei meinaa millään rauhottua nukkumaan ja nukahdettuaan nukkuu max 2 tuntia ja siitä eteenpäin herää sitten kitisemään/syömään/juttelemaan tunnin-parin tunnin välein. Tätä jatkuu viiteen kuuteen saakka. Sitten yleensä nukkuu pitemmän pätkän ja normaalisti meillä herätäänkin vasta 9-10 maissa. Eilen nukuttiin jopa 11 asti! Nukkumaan mennään siinä 22-23 maissa. Ukona tuo pikkumies nukkuis vaikka kuinka. Pisimmät unet ulkosalla taitaa olla 6 tuntia... Tähän on äiti kuitenkin nyt ottanut uuden,tiukemman linjan eli korkeintaan kolme tuntia annetaan miehen nukkua ulkona ja sit otetaan sisälle heräileen niin jospa sitä unta alkais riittämään sit yöksikin paremmin. Kokeilu on vasta alotettu, joten tuloksia viedä odotellaan... ;) Mulla tosiaan oli tässä kolmas ab-kuuri, joka loppui lauantaina. Sekin on varmasti osaltaan vaikuttanut tuohon Allun nukkumiseen kun ihan selvästi ab-kuuri aiheutti Allulle masukipuja. Pieni parka :( Tietty tämäkin voi taas olla vaan joku vaihe ja hetken päästä saadaan jo kaikki nukkua yöt paremmin. Niin se on tämä elämä vauvan kanssa täynnä näitä jännitys-/yllätysmomentteja! :D

Jotta pysyttäis otsikossa niin täytyypä kertoa et vauvauinnin lisäksi on elämään tullut toinenkin uusi juttu: Facebook. Minä, joka olen vannonut, etten kuviani nettiin laita (mua ei tod löydä Irc-galleriasta!), onnistuin addiktoitumaan naamakirjaan alta aikayksikön ja nytpä sieltä sitten löytyy niitä kuviakin, kääk! x) Lainatakseni tähän erästä Anskun kaveria (joka muuten myös, ylläri pylläri, löytyy Facebookista xD ): Siirtykäämme kaikki Facebook-aikaan, sillä se on mitä mainiointa höpöhöpö-ajanvietettä! Jep, allekirjoitan edellisen täysin.

Sitten niitä vanhoja juttuja: Pääsin pitkästä aikaa käymään koiranäyttelyssä! Ekan vauvauintikerran jälkeen vein Allun mummille hoitoon ja ajelin itse Kempeleeseen jännittään colliekehän laidalle. Hienostihan siellä taas meni kaikilla ja oli niiiiin mukava nähdä kaikkia tuttuja pitkästä aikaa! Tarviikohan tuota etes mainita, että näyttelykärpänen puras saman tien :)) Nyt vaan ootellaan muutama piinaava kuukausi että Lunalla turkki kasvaa sen verran et sen viittii taas johonki näytelmiin ilmottaa. Tuolla Kempeleen reissulla tuli myös jälleen kerran puhetta, että pitäis sitä 10 vuotta sitten kuopattua ratsastusharrastusta alkaa elvyttää. Saapa nähdä jos tämä mamma jo piankin nähdään hevosen selässä heilumassa... Itsesuojeluvaisto vaan tuntuu näiden hevosettomien vuosien kuluessa kehittyneen sen verran et liekö sitä uskaltaa enää kauramoottorin selkään noustakaan?! Sieltähän voi vaikka tippua alas ;) Tallille tekis kuitenkin kovasti mieli...