Lueskelin eilen netissä keskustelua siitä, minkä ikäisenä lapset ovat olleet yökylässä jossain. Vastauksia oli laidasta laitaan: toisten lapset olivat olleet yöhoidossa jo kuukauden ikäisenä ja joidenkin lapset olivat jo kolmen-neljän vanhoja eivätkä vieläkään olleet yökyläilleet missään. Saapa nähdä milloin sitä itse raskii olla yön erossa tuosta pikkumiehestä... ;) Meille on suorastaan sadellut tarjouksia Allun hoidosta jotta "päästäisiin johonkin". Ei käy kieltäminen etteikö Allun syntymän myötä omaa aikaa sekä mun ja Jussin yhteistä aikaa (joka on ollut melko vähissä) olisi oppinut arvostamaan aivan eri tavalla. Silti en koe, että täällä kotosalla Allua hoidellessa jäisin paitsi jostain eikä mulla sen(kään) takia ole mitään suurempaa tarvetta vain lähtemisen takia lähteä johonkin ja jättää Allua hoitoon. Eri asia jos on joku meno. Äitihän on pariin otteeseen hoitanut Allua muutaman tunnin, kun ollaan Jussin kanssa menty yhdessä käymään jossain ja täytyy sanoa, että tässä vaiheessa en poikaa muille oikeen edes halua jättää (paitsi tietysti Jussille). Äiti on kuitenkin ollut meidän kanssa suht paljon ja osaa mun mielestä lukea Allua hyvin, joten voin turvallisin mielin jättää pikku-ukkelin mummille eikä tarvi miettiä että mitenkähän ne siellä pärjää... :)

Viime tiistaina käytiin Allun kanssa neuvolassa päivittämässä paino- ja pituustietoja ja tuomio oli seuraavanlainen: pituus 61.5cm ja paino 5850g. Neuvolan tädin kanssa sovittiin, että soseita aloitellaan, mikäli oma maito ei tunnu pitävän poitsun nälkää kurissa. Soseita olin joka tapauksessa aikonut alkaa maistattaa Allulla tuossa neljän kuukauden kieppeillä. Potut ja porkkanat kehiin! :) Rokotuksenkin kehtasivat pistää Allun reiteen neuvolassa ja sitä piti tietty vähän itkaista ja illalla vielä kärtytä oikeen kunnolla ennen kuin matka tirsamaahan saattoi alkaa. Muutenkin tuo matka on tällä hetkellä Allulle kovin ongelmallinen: uni ei meinaa tulla sitten millään ilman sydäntäsärkevää huutoa =/ Hiustenkuivaajasta ja imuristakaan ei enää ole mainittavaa apua. Varsinkin äidistä tuntuu kovin pahalta huudattaa pikkuista, mutta aina se uni on lopulta tullut. Tämä nukahtamisvaikeuskin voi tietty olla vaan joku vaihe, kun liikkuminen alkaa lisääntyä ja uusia taitoja tulee. Täällä yritetään nimittäin jo kovasti kääntyä mahalleen! :D

Lisää viime viikon juttuja: Maija ja Antton kävivät meidän vieraina ja kaupungilla tuli heiluttua useampi tunti. Allu nukkui(!) onnellisesti koko reissun ajan ja näki vasta kotona kaikki äidin ostamat hienot vaatteet. Perjantaina oltiin koko perheen voimin Zeppelinissä ja äiti sai sieltä hienothienothienot uudet saappaat, jipii! :) Kiitoksia vaan Jussille sponssauksesta, nythän ei puhuta mistä tahansa tarjouspopoista ;) Lauantaina annettiin Allun kanssa isille mahdollisuus tehdä koulujuttuja, haettiin Ansku-täti mukaan ja suunnattiin kohti Kemiä ja (iso)mummolaa. Mummon karjalanpaisti maistui yhtä hyvältä kuin ennenkin ja Allukin viihtyi hienosti lattialla pötköttelemässä. Tässä välissä pitää muistaa mainita, että Jussi oli kuin olikin saanut täällä meidän poissa ollessa tehtyä koulujuttuja! Olin lähes satavarma, että täällä rokki raikaa kun me tullaan takas vaan eipäs näin käynytkään... Ei siis lähdetty turhaan pois kotoa ;)

Eilen näin pitkästä aikaa luokkakamuja rh-opiskelijoiden saunaillassa. Kivaa oli vaikka en paikalla viipynytkään kovin montaa tuntia. Kyllä meillä on hyvä porukka! Koulua ei tosiaan niinkään ole ikävä, vaan kaikkia ihmisiä siellä. Pitää mennä pian näyttämään Allua kouluun "ihan livenä" :D Laitetaanpas tähän vielä ihan tuore kuva Allusta, jotta kaikki näkee kuinka söpöä poikaa minä täällä päivät hoitelen :))

                         917049.jpg


ps. Neuvolan täti viime viikolla oli ensimmäinen, joka Allun nähdessään totesi, että onpa siinä äitinsä näköinen poika :))

pps. En tiiä miksi tuo kuva tuossa näyttää niin kummalta (ihme viivoitus tjsp) mutta eiköhän siitä kaikki erota, että pieni poika siinä köllöttää ;)