Tällaista se sitten on olla äiti :D Tuo muistin menettäminen nyt ei sinänsä mitään uutta ole (hajamielisyys tulee geeneissä iskältä), mutta joitain uusia ulottuvuuksia on tämäkin piirre silti saanut Aleksin syntymän jälkeen. Tässä jokunen viikko sitten hoin jatkuvasti mielessäni ja jokusen kerran ääneenkin, että Lunalle pitää varata aika rokotukseen. Kolme päivää meni kunnes sain ajan varattua. Saavutus tuokin,mutta... Rokotus oli perjantaina klo 18.20 kaupungissa ja kukahan muisti Aleksia syöttäessään klo18.10 että ohhoh, 10 minuutin päästä ois Lunalla aika rokotukseen! Äkkiä poika irti tissistä, pikavauhtia Luna ja Lunan rekkarit mukaan, autoon ja järkyttävä kaahaus kohti kaupunkia ja Akuuttia. Tarviiko etes mainita, että ei oltu koskaan kyseisessä paikassa käyty eli ei mitään käryä lähtiessä mihin oltiin menossa :D Rakkaan ystäväni, pelastavan enkelin Marin, neuvoilla löydettiin kuitenkin perille eikä ees hirveesti myöhästytty. Jälkeenpäin vaan nauratti, että ei sitte käyny mielessä soittaa ja kysyä ajo-ohjeita niiltä, jotka koiriaan Akuutissa käyttävät. No, minkäs teet kun paniikki lamauttaa aivot :D

Toisen kerran muisti pätkäisi, kun olin tulossa Aleksin ja koirien kanssa lenkiltä. Aleksi nukkui vaunuissa kotiin päästessä ja ajattelin että siirrän pojan takapihalle jatkamaan uniaan. Meillä takapihalle pääsee ainoastaan kulkemalla asunnon läpi, joten Allun tuhistessa vaunuissa menin avaamaan ulko- ja takaoven valmiiksi auki ja siirsin vaunut takapihalle. Ehdin touhuilla jonkun aikaa keittiössä kun havahduin siihen, että Luna ei tapansa mukaan ollutkaan vieressä kerjäämässä... Ja kas, mammahan oli unohtanut laittaa ulko-oven kiinni, joten oven ollessa sepposen selällään oli Luna päättänyt lähteä omatoimilenkille. Seikkailija löytyi roskisten luota haistelemasta, joten kovin kauas ei ollut kerennyt. Onneksi. Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä: tässä eräänä kauniina päivänä avattuani auton ovet ja laitettuani koirat autoon, "avasin" auton ovet hetken päästä uudelleen, jolloin ne tietenki meni lukkoon (koska olin ne hetki sitten avannut) ja hermoilin sitten, et olinko unohtanu lukita auton ovet kokonaan... Joopajoo. Terkkuja vaan lenkkikaverille, joka oli silminnäkijänä tässä apinoinnissa ;)

Allun ristiäisiä vietettiin täällä meillä kotosalla 12.8. Pojasta tuli siis Aleksi Leo Matias. Päivä oli yhdellä sanalla sanoen kuuma. Elohopea oli kivunnut näyttämään vaivaista 27 astetta, joten melko kuuma oli poitsulla isomummon tekemässä kastemekossa ja huuto oli tietty sen mukaista. Hiki virtasi sekä pojalla että sylikummilla :D Aleksin kanssa käytiin neuvolassa viikko sitten torstaina ja poika painoi sillon 5350g ja oli 57.8cm pitkä. Muiden tutkimusten lisäksi extra-taidonnäytteenä Aleksi antoi neuvolan tädille kunnon huutoesityksen kirkuen korkealta ja kovaa ja nukahtaen esityksen päätteeksi äidin olalle. Aleksi on oppinut paljon uusia juttuja: oma nyrkki on löytynyt ja sitä pitäisi maistella jatkuvasti (minkä vuoksi äidin pitää putsata Aleksin nyrkkejä jatkuvasti, sillä myös koirat tykkäävät maistella niitä ;), lelua seurataan katseella hienosti ja ääntelyvarasto on karttunut kurluttavilla äänillä sekä vaativilla kiljahteluilla. Isomummon ostama lelukaari on tosi kova juttu ja siitä riippuvia leluja on kiva katsella ja yrittää huitoa. Omalle peilikuvalle ja hymyileville kasvoille on kiva naureskella takaisin ja kurluttaa päälle :)

Koirarintamalla on toki myös tapahtunut. Fidolla iski hännän tyveen hot spot, jota hoidettiin suihkuttamalla ja laittamalla Canofiteä ja vaiva onkin parantunut hienosti. Luna käväisi näyttelyssä Kajaanissa ollen hienosti Nuo Eri2. Kiitokset jälleen kerran Teijalle, kun otit Lunan mukaan! Oulun KV:hen ois tarkotus mennä jo ihan itsekin paikan päälle, tosin ilman Lunaa, joka jää turkinpudotus- ja –kasvatustauolle. Lunalle iski eilen ensimmäistä kertaa elämässään ripuli. Helppo homma olla täällä yksin vauvan ja ripuloivan koiran kanssa =/ Loppupeleissä selvittiin kuitenkin vallan mainiosti. Yhdet kakat Lunalla tuli lattialle, kun mamma ei ollut tarpeeksi nopeasti avaamassa takaovea. Luna laitettiin samantien riisidieetille, joka jatkuu vielä tämänkin päivän, vaikka masu näyttikin jo eilen olevan toipumaan päin... Tässä männä viikolla vein muutaman kerran kaikki "lapset" ulkoilemaan yhtä aikaa. Eipä siinä meinannut tien leveys riittää meidän karavaanille eli vaunuille ja kahdelle koiralle, joista toisella (arvatkaa vaan kummalla ;D) on pakkomielle raahata mukana isoimmat risut, joita tienposkesta löytyy... Vielä ei siis oikeen toimi tuo koirien ja Allun ulkoiluttamisen yhdistäminen mutta harjoitellaan, harjoitellaan. Onpahan ainaki ohikulkijoilla hauskaa :D