<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?>
<feed xmlns="http://www.w3.org/2005/Atom">
  <title type="text">Elämän vuoristoradalla</title>
  <updated>2019-08-12T16:59:42+03:00</updated>
  <generator uri="http://rohea.com" version="0.1">Blog Integration Feed Generator</generator>
  <link rel="alternate" type="text/html" href="https://collikat.vuodatus.net/"/>
  <link rel="self" type="application/atom+xml" href="https://collikat.vuodatus.net/feeds/atom"/>
  <id>https://collikat.vuodatus.net/</id>
  <author>
    <name>collikat</name>
    <uri>https://collikat.vuodatus.net/</uri>
  </author>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Blogin päivitys loppuu ]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Nyt ollaan sitten tultu tien päähän. Olen aivan totaalisen kyllästynyt Vuodatuksen toimimattomuuteen ja jatkuviin ongelmiin täällä, joten tämän blogin päivitys päättyy tähän. Kiitän ja kumarran niille, jotka ovat jaksaneet käydä täällä lueskelemassa :)<br /><br />-Anjuska<br />]]></summary>
    <published>2008-03-28T15:02:00+02:00</published>
    <updated>2019-08-12T16:55:34+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://collikat.vuodatus.net/lue/2008/03/blogin-paivitys-loppuu"/>
    <id>https://collikat.vuodatus.net/lue/2008/03/blogin-paivitys-loppuu</id>
    <author>
      <name>collikat</name>
      <uri>https://collikat.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Yöllä ainaki kerkeen, nih!]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Joo-o, ei oo paljon taas jaksanu eikä ehtiny blogia päivittää. Muitten blogeja käyn kyllä lukemassa joka päivä, mutta onhan se nyt niiin vaivalloista miettiä muutama minuutti, että mitä sitä tänne kirjoittelisi. Näin yöllä onkin hyvin aikaa. Molemmat pojat on jo nukkumassa ja munkin piti kyllä mennä... Joojoo, kohta! <br /><br />Lunaa tuossa puunailin näyttelyä varten. Näyttely on kyllä vasta lauantaina 22.päivä, mutta parempi alottaa hyvissä ajoin. Yleensä jättäisin nämä hommat viimiselle illalle, mutta nyt aattelin välttää sen viime hetken paniikin. Kun kaikki (eli mikään) ei kumminkaan mee niinku ajattelen tai suunnittelen. Tämä puunaustyökin oli kyllä tarkoitus alottaa jo viikko sitten, vaan jotenkin kummasti oon aina keksiny jotaki muuta puuhaa. Ei täällä talossa kyllä tekeminen lopu. Mukavat rapakelitkin nakkas sitten, ettei pääsis totuus unohtuun koirien pesemisestä vähintään kaks kertaa päivässä. Nyt illan mittaan tapahtui kyllä jotain täysin odottamatonta, kun alkoi pakastuun! :o Tällä hetkellä taitaa olla jo ainakin seittemän astetta miinuksen puolella. Jihuu, ei siis enää pian koittavan koirien yöpissatuksen jälkeen tarvi alkaa tassuja kuuraileen. Vaikka paljon tulee purnattua koirista, sillä, uskokaa huviksenne, niistä on melko lailla hommaa, niin siitä huolimatta en vois kuvitella elämää ilman niitä. Enenen. Eikä Jussikaan. Kyllähän nuo koiruudet varmasti kaipais enempi virikkeitä ja äksöniä kuin mitä me nyt pystytään niille tarjoamaan, mutta vois asiat huonomminki olla. Pääsevät kuitenki joka päivä lenkeille ja juokseen irti ja muuta. <br /><br />Muutaman viikon sisällä on tapahtunu taas paljon kaikenlaista. Käytiin Allun kans eka kertaa perhekahvilassa ja tutustuttiin siellä samannimiseen ja -ikäiseen pikkumieheen sekä pikkumiehen äitiin ja siskoon. Allulla oli eka kuume, jonka aattelin johtuvan osaksi hampaista, vaan hampaita ei vaan kuulu eikä näy (eikä ees tunnu suussa!), vaikka miehellä on mittarissa jo 9kk ikää. Pitää kai 1-vuotislahjaksi alkaa tekareita katteleen... Tämä mamma liittyi Oulumasut-vertaistukiryhmään ja sieltä on tullut kivasti tuttuja meille. Harmittaa, kun en tuota ryhmää löytänyt aiemmin. Se on juurikin kaikkea sitä mitä olen kaivannut! Ihana tutustua uusiin ihmisiin. Äitien kevätkirmauksessakin kävin ja oli kivaa pitkästä aikaa tanssia. Yhdessä kotitapaamisessa ollaan Oulumasujen tiimoilta jo käyty myös. Allu oli, tottakai, oma vähemmän ihana itsensä kun kerran kylään mentiin ja kitisi ja kärttyili koko ajan. Yritä siinä sitten jutella jotain kahvipöydässä, kun toinen roikkuu lahkeessa ja kärttyää ja kun nostaa syliin niin kärttyää siinäkin eikä missään oo hyvä. Ei halua syödä, ei juoda ja vielä vähemmän vaihtaa vaippaa tai pukea. Nuo kaksi viimeksi mainittua on todellisia inhokkeja tällä hetkellä Allulla. Että kiva oli käydä kylässä ;) Laitetaan tuota kärttyilyä kyllä vähän sen piikkiin et oltiin reissussa päiväuniaikaan. Kotonahan Allu sitten tietenkin olikin jo taas oma aurinkoinen itsensä :)<br /><br />Tähän väliin täytyy mainita mukava patterinkorjausurakka, joka alkoi näissä meidän taloissa kuun vaihteessa ja kestää kuun loppuun. Meille kyllä jaettiin asiasta etukäteen tiedote, jossa varoiteltiin asunnon lämpötilan noususta... Joo-o, en mä silti arvannu et täällä lämpötila nousis kuutta astetta!! Meillä on normaalisti sisällä jotain 21 astetta ja patterinkorjaushässäkän eka päivänä täällä oli sisällä 27 astetta! Että mukava trooppinen tunnelma ja silleen. Makkarissa meillä on varmaan aiemmin ollu jotain 19 astetta, nyt siellä on ainoastaan kuuma. Kiva on siellä ollu nyt nukkua, kun Allun kuumeilun jälkeen oltiin kaikki hirveessä köhässä. Köhä on jo helpottannu kaikilla, helpottais nyt tuon lämpötilanki suhteen joskus. Meillä kävi siis täällä ukkeli, joka irrotti kaikista pattereista ne nupikat (termostaatit?) eli me ei voida säätää pattereita ollenkaan. Lisäksi se ukkeli laski kylppärin patterista vedet pois, liekö puhdisti jotain. Tuskin tarvii edes mainita, että se korjaaja onnistui aina tulemaan meille tosi hyvään aikaan, kun ekoina päivinä se kävi täällä yhteensä viitisen kertaa. Alluhan nukkuu normaalisti ulkona päikyt, mutta sen kuumeen jälkeen ja köhän takia nukutettiin sisällä, jonne pikkumiestä on muutenki vaikea saada nukkumaan, niin eiköhän ovikello soinu suunnilleen joka kerta kun Allu oli nukkumassa/oli just saatu nukkumaan/ oli just saatu rauhottuun. Ymmärrän kyllä, että työtäänhän sekin korjaaja vaan tekee, mutta ai että otti päähän. Nyt vaan odotellaan millon patterin nupikat palautetaan ja  lämpötila laskee. Meillähän on käyty kattoon keittiön patteria useampaankin otteeseen, kun se ei oikein toiminu ja selkä ikkunaan päin istuessa paita vaan lepatti kun tuuli kävi selkään. Se patteri sit korjattiin niin että se on joko päällä tai täysillä, niinku kylläkin vissiin kaikki muutkin patterit täällä. Lopputulos oli tietty se, että pidettiin patteria mieluummin kiinni, koska se hohkas muuten ihan täysillä ja keittiössä sai pyyhkiä hikeä koko ajan.  Että paljoon oli apua siitäki korjauksesta :D<br /><br />Mitähän tässä muuta on tapahtunu... Viime lauantaina käytiin kattoon Amorphista Teatrialla. Eipä ollu mikään loistokas show, jos rehellisiä ollaan niin olin vähän pettynyt. Keikka oli Teatrian "pikkupuolella" ja siellä jotenki äänet menee aina ihan mössöksi. Muutenkaan eivät vetäneet mun mielestä niin hyvin ku aiemmin ku oon bändiä nähny. Mutta tulipahan käytyä. Illan fiilistä jotenkin laski se, kun kuultiin että kaverit muuttaa tän kuun lopulla toistaiseksi Unkariin. Pitäis kai olla iloinen sen puolesta et nyt on mahis lähtee reissuun Unkariin ja saada siellä ilmainen majoitus, mutta kyllähän sitä nyt mieluummin pitäis kivat kaverit täällä. <br /><br />Ens viikolle on luvassa paljon ohjelmaa. Itse asiassa joka päivälle on jotain. Eipähän pääse tylsistyyn ja sitten on taas kivempi olla kotosallakin, kun välillä viiletetään tuolla pitkin ja poikin. Nyt on kyllä pakko lähtee nukkumaan, Allu-herätyskelloa kun ei saa painettua torkulle aamulla ;)<br /><br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2008-03-14T23:59:00+02:00</published>
    <updated>2019-08-12T16:55:40+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://collikat.vuodatus.net/lue/2008/03/yolla-ainaki-kerkeen-nih"/>
    <id>https://collikat.vuodatus.net/lue/2008/03/yolla-ainaki-kerkeen-nih</id>
    <author>
      <name>collikat</name>
      <uri>https://collikat.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Uudistuksia ja muuta asiaa]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Päätin repäistä ja vaihtaa blogin nimen, ulkoasun muuttaminen jäi vielä toiseen kertaan... Blogin nimi löytyi lopulta hetken pähkäiltyäni. Vuoristorata kuvaa mun mielestä aika hyvin sekä mua ihmisenä että tätä elämää yleensä. Sitähän tämä elämä varmasti on itse kullakin, ylä- ja alamäkiä, selvää vuoristorataa siis! Jotka mua vähänkään tuntee niin tietää, että aikamoinen vuoristorata oon itsekin, tämmönen tuuliviirityttönen. Enkelistä piruksi ja takaisin alle kahden sekunnin ;) Joskin tuo pieni mies on jo nyt auttanut ja auttaa varmasti jatkossakin äitiä pidentämään pinnaansa... ;)<br /><br />Perjantaina käytiin reissu Kemissä. Me Allun kanssa kulutettiin aikaa isomummolassa sillä välin kun Jussi oli palaveeraamassa koululla opinnäytetyönsä tiimoilta. Isomummo ja -pappa oli tosi iloisia kun näkivät Allun pitkästä aikaa. Vierastuskin oli todella minimaalista, voi sanoa et oikeestaan ei poika ees vierastanut. Sama juttu Maijan ollessa kylässä meillä torstaina, Allu ja Maija oli heti kavereita :) Vielä hetki sitten Allu vierasti tosi paljon, en tiiä menikö vierastusvaihe sitten jo ohi mut huomattavasti on jo ainakin helpottunut tuo vieraiden ihmisten kohtaaminen.<br /><br />Lauantaina käytiin Lasten ja nuorten teatteripäivillä kaupunginteatterissa. Anskun operyhmäläiset oli siellä pitämässä Merimaailma-teemalla erilaisia esityksiä ja pieniä työpajoja. Hienoja pukuja nähtiin, mm. seireeneitä, uimareita ja merenneitoja sekä tietysti ihana meripanssaritorakka-siskoni :D Uimarit piti kivan esityksen, jossa mm. vihelsivät (kovaa!) pilliin ja tanssivat räpylöitten kera musiikin tahdissa. Allu vaan nukkua posotti vaunuissa, vaikka vieressä oli hirvee meteli :D Hauska juttu sinänsä, ku perjantaina ei pikkumiestä saanu millään päikkäreille ja lauantaina sit mies posotteli menemään, vaikka oli hirvee härdelli ympärillä. Shoppailemassakin käytiin lauantaina eikä Allu jaksanu herätä vaatteitakaan valitseen, vaan heräsi vasta mummin luona monen tunnin päästä.<br /><br />Paljon on tullu tässä mietittyä tulevaa syksyä. Mun pitäis jatkaa röntgenhoitajaopinnot loppuun, joten todennäköisesti Allu menee hoitoon syyskuun alusta. Mikäli käy niin, ettei Jussilla ole töitä sillon, on Allu siinä tapauksessa tietysti isin kanssa kotona. Niinkään ei vielä hermostuta tässä vaiheessa se, miten Allu hoidossa pärjää, vaan se, miten kummassa aamulla ehtii käyttää koirat, viedä Allun hoitoon ja olla ite töröttämässä bussipysäkillä kello 07.10. Sinne pysäkille kävelemiseenki  kun pitäis vielä varata oma aikansa. Aikaisia herätyksiä luvassa... Toisaalta on turha murehtia vielä, kaikki kyllä järjestyy parhain<br /> päin, niinku tähänki asti :) <br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2008-02-24T21:34:00+02:00</published>
    <updated>2019-08-12T16:55:43+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://collikat.vuodatus.net/lue/2008/02/uudistuksia-ja-muuta-asiaa"/>
    <id>https://collikat.vuodatus.net/lue/2008/02/uudistuksia-ja-muuta-asiaa</id>
    <author>
      <name>collikat</name>
      <uri>https://collikat.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Blogissa sittenkin elämää...?]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Joojoo tiedetään. Nimittäin se, että en ole paljon jaksanut tänne kirjoitella. Totaalinen blogiväsy iski ja hetken mietin jo koko blogin poistamista, mutta olkoon täällä nyt vielä toistaiseksi. Jos sitä vaikka kunnostautuis ja sais kirjotettua ees kerran kuussa. You wish... <br /><br />Paljon on tässä taas sattunu ja tapahtunu. Ylitse muiden on tietysti rakkaista rakkaimman Aleksi-poijjaan kasvaminen lähes 9-kiloiseksi ja melkein 71 senttiä pitkäksi touhumaatiksi. Äitin oma rakas &lt;3 Liikekannalle pikku-ukko lähti tuossa joulun aikaan ja meno vaan kiihtyy koko ajan. Tällä hetkellä ollaan siinä pisteessä, että polviseisontaan on noustava vielä uni- ja valvetilan rajamaillakin. Tokihan se nyt on uusien juttujen harjoitteluaika maksimoitava! Selkää ei paljon passaa kääntää, kun pikkumies touhuaa lattialla, koska kovin huteraa on vielä istuminenkin, puhumattakaan niistä kaikista muista taiteiluista. Aleksi on siirtynyt vaakatasosta entistä enemmän pystytasoon ja lelut  sekä muut jutut tutkitaan  nykyään  mieluummin pystyasennossa. Silloin pystyy tietty käsiä käyttään aivan eri lailla kun lattialla pötkötellessä. Pikkujuttuja, kuten ruuveja kynnyksissä, on kiva tutkia ja kokeilla. Kaikki on uutta ja mielenkiintoista kun ikää on reilu 8 kuukautta.<br /><br />Aleksin kuulumisista äitiin ja isiin... Äiti on kunnostautunut ja alkanut käydä jumpalla kolmesti viikossa. Tämän mahdollistaa isin kotona oleminen, joka luultavasti on kuitenkin vain tilapäisratkaisu siihen asti kunnes opinnäytetyö valmistuu. Joka tapauksessa otan tästä ajasta kaiken irti. Jotenkin tuntuu, että ensi syksyksi on turha enää jumppakorttia ostaa. Illat muuttuu niin kovin lyhyiksi sitten kun mennään tarhaan, kouluun ja töihin. Nyt on tullut liikuttua tosi paljon, esim. tänään kävin koirien kanssa kaks lenkkiä ja sit lähdin vielä tunniksi jumpalle. Voi sitten ens syksynä haikeeta muistella tätä talvea ja kevättä kun oli aikaa liikkua...<br /><br /> Jos muuten joku vielä väittää että suku on pahin, niin minä sanon kyllä siihen että eipäs yleistetä. Itekin on ehkä muutaman kerran tullut manailtua nimeltä mainitsemattomia sukulaisia, mutta viime perjantai palautti taas mieleen kuinka helmiä ne oikeesti ihanat sukulaiset sitten onkaan. Oltiin äitin ja Anskun kans Kemissä kattomassa Hanna-serkun wanhojen tansseja ja sen jälkeen suunnattiin serkkujen kotiin pitämään perinteistä palaveerausta Tärkeistä Jutuista. Ja meillä kaikilla oli nii-in mukavaa... :) Kotiin ei ois malttanu lähtee ollenkaan, mutta lopulta äiti pakotti. Paluumatkalla oltiin ihan fiiliksissä kun oli ollu niin kivaa. Toivottavasti nähtäis serkkuja pian uudestaan! Ja btw, mulla on soinu wanhojen tanssien biisit päässä koko viikon ja Allun kans ollaan tanssittu kovasti :D Allulta naurut irrottaa erityisesti ne tanssit, joissa pyöritään :)<br /><br />Loppuviikolle ois vaikka mitä ohjelmaa, kyläilijöitä on tulossa ja ite ollaan menossa kylään. Teatteripäivillä pitäis käydä moikkaamassa yhtä meripanssaritorakkaa, joka tunnetaan myös nimellä Ansku ja jolla on tärkeä tehtävä saduttaa teatteripäiville osallistuvia lapsia. Kaikenlaista kivaa siis luvassa :) Harmaita hiuksia aiheuttaa ainoastaan pähkäily siitä, millaiset kevätvaatteet hommaisin Allulle. Alan pikkuhiljaa kallistua siihen, että hommaan Allulle yhden vedenkestävän rymyhaalarin, joka päällä voi ryömiä asfaltilla ja sukeltaa lätäkköön ja lisäksi takki+ housut -setin, jolla voidaan hurmata kauppareissuilla ja vaunutellessa. Tärkeitä päätöksiähän nämä on, et pitää vielä kypsytellä...<br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2008-02-20T23:14:00+02:00</published>
    <updated>2019-08-12T16:55:46+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://collikat.vuodatus.net/lue/2008/02/blogissa-sittenkin-elamaa"/>
    <id>https://collikat.vuodatus.net/lue/2008/02/blogissa-sittenkin-elamaa</id>
    <author>
      <name>collikat</name>
      <uri>https://collikat.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Mietteitä maan ollessa valkoinen]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[...Enpä voi olla laittamatta muutamaa riviä eilisestä Jokelan kouluammuskelusta. Siis kertakaikkiaan ihan järkyttävää :( Niin pyöri tuo juttu illalla mielessä, että löysi tiensä vielä alitajunnan kautta uniinkin. Jonkin sortin painajaisia siis asiasta näin =/ (Tässäpä samalla yksi syy miksi en kauhuelokuvia tykkää katella, herkkis kun oon...) Mielessä pyörii hirveesti ajatuksia asian tiimoilta, niinku varmasti kaikilla. Eilen oli aikomus purkaa tänne omaa *ittuperkele-olotilaa, mutta kun kuulin tuosta Jokelan hommasta niin yhtäkkiä se *itutus oli vaan haihtunut jonnekin ja tuli tosi tyhjä olo... <br /><br />Tällaisten tapahtumien jälkeen ensilumen sataminen tuntuu vielä ihanammalta kuin yleensä. Mä olin niiiiin oottanu lumen tuloa ja nyt on sitte maa valkoisena :) Allun vein päikkäreitä nukkuun tuossa 11.30 ja sen jälkeen alko pikkuhiljaa lunta sateleen. Piristi heti, mieliala muuttu silmänräpäyksessä. Poishan tuo tietty sulaa vielä mutta who cares, onpahan ainaki vähän aikaa valkoista. Ihanaa! :)<br /><br />]]></summary>
    <published>2007-11-08T14:46:00+02:00</published>
    <updated>2019-08-12T16:55:50+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://collikat.vuodatus.net/lue/2007/11/mietteita-maan-ollessa-valkoinen"/>
    <id>https://collikat.vuodatus.net/lue/2007/11/mietteita-maan-ollessa-valkoinen</id>
    <author>
      <name>collikat</name>
      <uri>https://collikat.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Niin se aika kulkee... ]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Lauleskelin tuota yks aamu Allulle. Sehän alkaa "Aamu taas, lapset heräilevät..." :D Sittenpä tajusin et siitähän sais oivan otsikon, kun on taas tovi vierähtänyt edellisestä blogauksesta. Aikahan kyllä tosiaan kulkee muutenki, jouluunkaan ei oo enää kahta kuukautta ja ihmiset kyselee jo lahjoista. Ekat jouluvalotkin bongasin tässä yks ilta,kun olin koiria lenkittämässä. Meille ei vissiin tuu jouluvaloja ollenkaan, koska Jussi the Järjestäjä on onnistunu järjestämään mun ostaman ulkovalohässäkän jonnekin hukkapiiloon. Murrr! Toissa vuonna meillä oli se valosysteemi parvekkeella, viime vuonna sitä ei enää löytyny mistään, joten turha varmaan toivoa et se nyt jostain ilmestyis. Kävis vaan suosiolla ostamassa uuden, huoh... Ei kantsi järjestää liikaa, menee vaan kaikki hukkaan.<br /><br />Viimeks mainitsin, et olin menossa ratsastaan. Anskun kans tosiaan käytiin tunti heilumassa heppojen selässä. Suomenhepoilla mentiin ja oli kyllä niin kivvaa, että! :)) Hevosethan toki hieman testaili meitä ja koitti mennä omia reittejä ja oikoa ja lusmuilla vähän joka välissä. Eka oli vähän et "help me, tää menee ihan minne sattuu" mutta äkkiä sitä uskalsi taas vedellä ohjista vähän ronskimmin ja pistää pollen ruotuun :D Tallilta pitikin sitte ajella suoraan Kärkkäiselle ostamaan jotain ratsastuskampetta, hihii. Mukaan tarttui tuiki tarpeelliset ratsastushanskat. Ei nyt ollu kovin suuri investointi kun maksoivatki vaan 1.50e :) Jussi kyllä lupas ostaa mulle kypärän ja saappatkin, mutta katellaan nyt ensin kuinka tämä harrastaminen tästä lähtee etenemään. Tällä viikolla en ehtiny tallille ollenkaan, vaikka tarkotus oli mennä. Katellaanpa sitte ens viikolla. Huomenna ois kyllä aikuisten alkeistunti, hmm... <br /><br />Viikko sitten perjantaina käytiin Anskun ja Jussin kans kattomassa Mikko Pietilän akustista keikkaa Coffee Housessa ja tykättiin kovasti. Samalla käytiin toteamassa, että Amarillon hot chicken wingsit ovat tosissaan aika hotteja. Helvetti, lieskat löi suusta vielä kotonakin. Äiti oli täällä meillä Allu-vahdissa ja kaikki oli menny hyvin. Lauantaina Jussi meni aamuvuoroon töihin, joten oltiin Allun kans kahestaan vauvauinnissa. Aloitettiin "sukellukset" eli kannuteltiin. Kauhalla kaadettiin vettä Allun päähän eikä Allu ollut moksiskaan. Reipas poika :) Sunnuntaina oltiin Anskun luona poraamassa hyllyä seinään ja siellä Allu sitten päätti eka kerran kääntyä itekseen selältä mahalleen! :) Monta päivää oli menny niin, että äitin piti aina hieman avustaa kääntymisen loppumetreillä, sillä raivostus oli suunnaton kun pikkumies jäi junnaamaan käännöksessä puolitiehen :D Nytpä hoksattiin sitten tuokin taito. Siitä se liikkuminen lähtee... <br /><br />Koko tämä viikko hujahti ohi tosi nopeasti. Torstaina olis ollu perhevalmennusryhmän viimeinen kokoontuminen mutta skipattiin se kun oli renkaanvaihtohommia ja muuta. Oishan se ollu kiva nähdä niitä ihmisiä, mutta ehkäpä tavataan myöhemmin vaikka tuossa perhekahvilassa, mikäli me joku tiistai päästään sinne saakka Allun kanssa. Matkaakin kun on ainaki huimat 100 metriä niin ei oo vielä perille saakka päästy :D Ei vaan, nosti hieman kynnystä lähtee sinne, kun luin lehdestä tekstarit-palstalta, kuinka joku äiti pyyteli anteeksi nuivaa suhtautumistaan uuteen kävijään perhekahvilassa. Pisti miettiin muutaman kerran haluanko oikeesti mennä sinne...<br /><br />Jussi oli perjantaina Teatrialla kattomassa Dimmua ja me mentiin sit Allun kans äitille yöksi. Tylsä kököttää täällä kotona kahestaan, kun muutenki ollaan niin paljon keskenämme. Mummin luona olikin tooosi kivaa ja Alluakin nukutti mummilassa niin hyvin että pe-la -yö meni vain yhdellä syötöllä, vau! :) Eilen aamulla heräiltiin sitte Allu ja äiti enemmän ja mummi kai vähemmän virkeänä ja lähdettiin taas vauvauimaan. Omin nokkinemme kannuteltiin ja käytettiinpä Alluakin eka kertaa saunassa, tosin höyryversiossa. Iltapäivällä haettiin sitten isi mummin luo syömään ja iltaa viettämään. Oli kivaa :)<br /><br />Tänään herättiinki sitte ekaan kunnon pakkasaamuun, pakkasta oli n.-10 astetta. Lähin käyttään Fidoa ja Lunaa ulkona ja sattuipa niin kivasti, että saatiin lenkkeilyseuraa kahdesta portugalinvesikoirasta omistajineen. Tunnin lenkki tehtiin uusien tuttavuuksien kanssa ja Lunakin pääsi pitkästä aikaa kunnolla kirmaileen :) ...Kotihommia olis tuolla odottamassa tekijäänsä, että jospa sitä lähtis tästä pesemään pyykkiä ja tyhjentään tiskikonetta... Rattoisaa sunnuntaita vaan!<br /><br />]]></summary>
    <published>2007-11-04T14:14:00+02:00</published>
    <updated>2019-08-12T16:55:55+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://collikat.vuodatus.net/lue/2007/11/niin-se-aika-kulkee"/>
    <id>https://collikat.vuodatus.net/lue/2007/11/niin-se-aika-kulkee</id>
    <author>
      <name>collikat</name>
      <uri>https://collikat.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Paljasta sisäinen karvaturrisi!]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Löysin kivan<a href="http://cgi.mtv3.fi/helmi/testikone/flash.shtml?43" rel="nofollow"> testin</a> Bladepitfall-kennelin<a href="http://colliet.vuodatus.net" rel="nofollow"> blogista</a> :) Tein testin ja... <br /><br />Olet kuin mopsi!<br /><br />Sinä olet kuin pieni ja suloinen lättäkuono.Mopsit ovat luonteeltaan ystävällisiä ja iloisia, mutta rauhallisia pieniä seurakoiria. Mopsi on ihmisrakas, mutta joskus aavistuksen itsepäinen koira.<br /><br />Mopsit kun ovat herkkiä keräämään rasvavarastoja pönäkkään pieneen kroppaansa. Liikuntaa täytyy siis muistaa harrastaa, vaikka sohva näyttäisikin niin kutsuvalta ja suklaa <br />himottaisi!<br /><br />Mukavuudenhaluisen mopsin persoonallisuus on purenut muun muassa kuninkaallisiin, joilla on tunnestusti ollut runsaasti mopseja. Mopsinainen onkin ihanan tavallinen tyttö. Hän on sosiaalinen, jalat maassa kulkeva nainen.<br /><br />Hmm... Jotain mopsimaista musta varmaan löytyy, mutta en kyllä miellä itseäni rauhalliseksi. Tai voihan se olla et kehitystä on tapahtunu ja tämä erittäin luotettava ja vakavasti otettava testi sen nyt paljasti :DD Mopsimaista pönäkkyyttäkään ei taida tästä kropasta kyllä löytyä vaikka suklaa maistuukin ;) Itsepäisyyttä kyllä löytyy sitten senkin eestä! :))<br /><br />Mitäs koiria te olette??<br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2007-11-03T14:05:00+02:00</published>
    <updated>2019-08-12T16:55:58+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://collikat.vuodatus.net/lue/2007/11/paljasta-sisainen-karvaturrisi"/>
    <id>https://collikat.vuodatus.net/lue/2007/11/paljasta-sisainen-karvaturrisi</id>
    <author>
      <name>collikat</name>
      <uri>https://collikat.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Äidin oma aika?]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Huomio, huomio! Olisin valmis ostamaan vähän omaa aikaa. Edes sen verran että saan käydä suihkussa rauhassa tai vaikka syödä rauhassa. Telkkariakin ois ihan kiva kattoa hetki rauhassa, ilman että tarvii samalla pärrätä ja pörrätä ;) Oman ajan myyntihintaneuvottelut voi jättää kommentteihin! :D<br /><br />Tuli tuossa vissiin jo selväksi, että kaipaan välillä kipeästi omaa aikaa. Onneksi Jussi osallistuu Allun hoitoon aktiivisesti ja mulle tarjoutuu ja jopa tarjotaan mahdollisuutta lähteä millon mihinkin ittekseni. Usein se oman ajan kaipuu vaan iskee juuri sillon, kun sitä ei oo mahdollista järjestää sillä punaisella minuutilla. Ai että ärsyttää jättää kesken vaikkapa jonkun hyvän jutun lukeminen lehdestä, kun velvollisuus (Allun alati kimenevä ja koveneva huuto ;) kutsuu. Siinä vaiheessa saattaa päästä huokaisu jos toinenkin. Tämä on varmaan tuttua juttua kaikille äideille :)<br /><br />Koska Allu nykyään nukkuu aina päikkärit ulkona, tietää päikkäriajan olevan varmasti aikaa, jolloin sisällä saa rauhassa kilistellä, kolistella, kuunnella musiikkia ja relata. Tekemiset nimenomaan tuossa järjestyksessä. Liian usein on ihan liikaa kotihommia tekemättä ja koiratkin pitää jonkun viedä ulos. Ja vaikka niitä kotihommia ei kovin oliskaan niin on kiva silti puuhastella jotain pientä, vaikka vaan siksi et voi sanoa tehneensä sinä päivänä jotain. Ihan hassua, mut niin se vaan on. Ehkäpä se relaaminen sit mun tapauksessa tarkoittaakin just tuota pientä puuhastelua eikä sohvalla löhöämistä. Viimeksi mainittu on kyllä sekin ihan mukavaa puuhaa, jos sitä vaan malttais ensin köllähtää siihen sohvalle kunnolla ;) <br /><br />Tänään on joka tapauksessa luvassa omaa aikaa äitille, sillä äiti lähtee ratsastamaan. Jiihaa! :) <br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2007-10-25T11:21:00+03:00</published>
    <updated>2019-08-12T16:56:01+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://collikat.vuodatus.net/lue/2007/10/aidin-oma-aika"/>
    <id>https://collikat.vuodatus.net/lue/2007/10/aidin-oma-aika</id>
    <author>
      <name>collikat</name>
      <uri>https://collikat.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Kuinka väsynyt voi ihminen olla?!]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Vastaan itse: niin väsynyt ettei enää omaa nimeä muista jos äkkiä kysytään ;)<br /><br />Aleksilla oli tässä tosiaan viikon "teen öisin kaikkea muuta kuin nukun" -jakso. Huhhelihui. Kyllä alko äiti ja isi olla aika kuutamolla. Viime yö meni jo onneksi paremmin, unta riitti kahden syötön voimin 23-9.30. Oli kyllä aivan uudelleensyntynyt olo tänä aamuna kun oli saanu nukkua. Halleluja! :)) Eilen illalla lähettiin äitin luona käymään ja äiti sit ehotti et laitettais poitsu vaunuihin nukkumaan kun vaunuissa päikkäritkin maittaa niin hyvin. Jussi oli tätä jo aiemmin ehottanu mut minä halusin nukuttaa Allua omaan sänkyyn. Eilen alko kuitenki tuntuun siltä et kokeilen ihan mitä vaan kunhan saan nukkua ;) Niin Allu sitten nukkui iloisesti eteisessä omissa vaunuissa ja hyvin maittoi uni :D Tuossa pari tuntia sitten kärrättiin Aleksi vaunuissa<br /> makkariin, laitettiin tuutulaulu-cd soimaan, heijattiin vaunuja eestaas jonkun aikaa ja sinne jäi poika nukkumaan. Ihanaa!! :) Erävoitto äitille ja isille ;D Tänään Aleksi maisteli eka kertaa perunasosetta. Ilme kertoi kyllä kaiken, ei maistunu pelkkä pottu kovin kaksiselta. Siirrymmekin siis näillä näkymin suoraan pepoon, jospa se maistuis paremmin. <br />]]></summary>
    <published>2007-10-22T22:50:00+03:00</published>
    <updated>2019-08-12T16:56:04+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://collikat.vuodatus.net/lue/2007/10/kuinka-vasynyt-voi-ihminen-olla"/>
    <id>https://collikat.vuodatus.net/lue/2007/10/kuinka-vasynyt-voi-ihminen-olla</id>
    <author>
      <name>collikat</name>
      <uri>https://collikat.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Mitä olenkaan tehnyt...]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Tällasen bongailin <a href="http://uniproje.vuodatus.net/" rel="nofollow">uniprojekti</a>-blogista :)  <br /><br />Täytä omat kolmen kärkesi.<br /><br /><strong>10 vuotta sitten, vuonna 1997:</strong><br />1. Menin yläasteelle <br />2. Asuin samassa huoneessa Anskun kanssa <br />3. Maistelin ensimmäisiä kertoja alkoholia<br /><br /><strong>5 vuotta sitten, vuonna 2002:</strong><br />1. Menin töihin kiskalle <br />2. Täytin 18 <br />3. Sain ajokortin<br /><br /><strong>Kolme vuotta sitten, vuonna 2004:</strong><br />1. Muutettiin ensimmäiseen yhteiseen kotiin Jussin kanssa <br />2. Paiskin hommia kiskalla <br />3. Iltalenkkeilin aina äitin ja Anskun luo Fidon kanssa <br /><br /><strong>Vuosi sitten, 2006:</strong><br />1. Saatiin Luna meille sijoitukseen <br />2. Olin ensimmäisessä työharjoittelussa Haukiputaalla <br />3. Syyskuussa aloin odottaa Allua &lt;3 <br /><br /><strong>Tähän asti tänä vuonna:</strong><br />1. Muutettiin isompaan asuntoon <br />2. Aleksi syntyi &lt;3 <br />3. Nousin pitkästä aikaa hevosen selkään<br /><br /><strong>Eilen:</strong><br />1. Nukuin pois väsymystä<br />2. Käytiin äitin/mummin luona <br />3. Käytin koirat ulkona <br /><br /><strong>Tänään:</strong><br />1. Soitin Maijalle vertaistuki-puhelun ;) <br />2. Varasin mulle ja Anskulle ratsastustunnin <br />3. Luutusin lattiat<br /><br /><strong>Huomenna:</strong><br />1. Pesen pyykkiä <br />2. Hoidan Allua :) <br />3. Yritän ehtiä jossain välissä kirjastoon <br /><br /><strong>Ensi vuonna:</strong><br />1. Olen saanut ratsastuksesta säännöllisen epäsäännöllisen harrastuksen <br />2. Allu täyttää kesäkuussa vuoden<br />3. Aloitan koulun "kunnolla" <br /><br />...Ja haaste heitetään kaikille, joita vähänkään kiinnostaa miettiä menneitä! :)<br />]]></summary>
    <published>2007-10-22T16:56:00+03:00</published>
    <updated>2019-08-12T16:56:07+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://collikat.vuodatus.net/lue/2007/10/mita-olenkaan-tehnyt"/>
    <id>https://collikat.vuodatus.net/lue/2007/10/mita-olenkaan-tehnyt</id>
    <author>
      <name>collikat</name>
      <uri>https://collikat.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
</feed>
